Oluenystävien kokoontumisajot...

... ja mitä minä siellä tein? Lauantaina lähdin muutamien kavereiden kanssa tutustumaan Oxfordin olutfestivaaleihin, jotka järjestettiin ensimmäistä kertaa. Paikaksi oli valikoitunut hieman kaupungin ulkopuolella oleva Castle Hill, joka on upealla paikalla mäen harjalla sijaitseva tila. Vaikka olut ei minulle yleensä maistukaan, olin silti mielelläni mukana, varsinkin kun sain selville, että muutamia siiderimerkkejäkin olisi tarjolla.

Oli siellä uima-allaskin

Lipun hintaan kuului elävää musiikkia, pieni maistelumuki ja mahdollisuus maistella yli 140 erilaista olutta niin paljon kuin viiden tunnin aikana vain ehtisi. Tästä näkökulmasta voisi olettaa että neljännen tunnin paikkeilla festivaalikansa vaeltaisi olutpisteeltä toisille nelinkontin, mutta yhtään liian humalaista henkilöä ei yllättäen vastaani tullut. Pientä hiprakkaa ja iloista väkeä.

Iloinen maistelija keran maisteluannoksen

Maisteluannokset olivat hyvin minimaalisia, yleensä muutama sentti mukin pohjalle. Muutaman pakollisen olutmaistiaisen jälkeen keskityin lähinnä siidereihin ja belgialaiseen omena-lambiciin, joka maistui aivan omenaiselle pääkallokarkille. Lambic-pisteen heppu oppikin tuntemaan minut kun piipahdin pisteellä ehkä muutaman kerran liikaa. Siidereistä lemppareikseni nousivat kirpakka Granny Smith sekä inkivääri-omenasiideri. Seuralaisteni suosikkeja olivat mm. kahvistout ja bourbon-olut. Suurin osa oluista oli pulloissa, mutta löytyi yksi vähän erilaisempi tarjoilumuoto, kuten alta näkyy.

Chris ja Abby olivat varustautuneet syötävillä kaulakoruilla. Vastaavanlaisia näkyi monilla muillakin maistelijoilla, loistoidea.

Maistelualue sijaitsi päätalon takapihalla isossa teltassa. Talot sijaitsivat mäen laella ja nurmialuea levittäytyi alas rantaan, minne käppäilimme hetkeksi istuskelemaan ja nauttimaan auringosta.

Festareille sai ostaa myös VIP-lipun, johon kuului paikallisten ravintoloitsijoiden valmistamaa olut-ruokaa ja opastusta oluen ja ruoan yhdistämiseen. Yllättäen saimme kutsun viimeiseen maistelutilaisuuteen, joten istuimme sitten kiltisti tuoleihin ja keskityimme pulled pork -leipään, oluella maistettuun bbq-kastikkeeseen sekä kaurapuurokekseihin, joiden nesteenä oli käytetty vain olutta. Pulled pork on ollut kokeilulistallani täällä, joten sain senkin nyt raksittua yli. Ja maistui niin hyvältä.

Kellon tullessa kuusi, bileet päättyivät ja nousimme takaisin etukäteen ostettuun shuttle-kyytiin, joka kuljetti meidät takaisin Oxfordiin.

Tyhjä muki joten kai tässä voi jo lähteä

Oli hyvä, että oli panostettu kovasti siihen, etteivät ihmiset ajaisia omilla autoilla ja shuttle edestakaisin oli melko edullinen. Kuitenkin tuntui hassulta, että kyyti vei juhlijat takaisin parkkipaikalle, jonne he olivat omilla autoillaan ajaneet ennen tapahtumaa, ja samoilla autoilla näkyi moni ajavan myös takaisin.

Osa matkusti hieman kyseenalaisesti

Me kävelimme läheiseen meksikolaiseen illalliselle. Parhain ja pahin oli ehdottomasti loputon virta lämpimiä ja jäätävän hyvän makuisin tortillasipsejä. Kaupan pussitavara jää kyllä kauas kakkoseksi.

 Sain ensimmäistä kertaa eteeni annoksen, jonka koko oli häkellyttävä. Kanapihvi oli käteni kokoinen ja sen lisäksi oli vielä lisukelautanen täynnä riisiä, papuja, salaattia ja quacamolea. Doggy bag!