Paikan aamiaislista oli valtaisi ja lopulta päädyin tilaamaan munakastyyppinen ratkaisu paistettujen perunoiden ja tortillalettujen kera. Matkatoverini suosi makeaa aamiasvaihtoehtoa eli paikalliset köyhät ritarit. Listalta löytyi mm. pannukakku, jonka bongasin viereisestä pöydästä, mutta kuva jäi ottamatta. Jälkikäteen todistusaineiston puute harmittaa, koska pannari oli ison lautasen kokoinen, jättimäinen, kokoa "pizza".
Pain Perdu
Olimme päättäneet lähteä takaisin Oxfordiin vasta iltapäivästä, jotta meille jäisi mahdollisimman paljon aikaa vietettäväksi New Orleansissa vielä sunnuntainakin.
Musiikkia pääsi kuuntelemaan jokaisessa kadunkulmassa
Turistikävelyn lisäksi kohteena olivat pääsiäisparaatien seuraaminen. Olimme tietoisia ainakin kolmesti eri paraatista, joista viimeinen jäi aikataulujen vuoksi näkemättä.
Juhlallisuudet alkoivat aamupäivästä jumalanpalveluksella, tai messulla, johon osallistuivat myös paraatin osallistujat.
Papit viihtyvät kuvattavina ja jututettavina niin pitkään kun halukkaita riitti
Pukeutumiskoodi oli melko juhlallinen ja paraativäki tuli kirkosta kantaen koristeltuja koreja täynnä pehmoeläimiä ja pääsiäiskarkkeja. Autoihin siirtymisen jälkeen ensimmäinen paraati pääsi käyntiin ja pääsiäiskorien sisältö hupeni lapsille ja lapsenmielisille.
Toinen paraati oli hieman epävirallisemman oloinen ja karnevaalitunnelmaa oli enemmän. Satuin törmäämään paraatin alkuun aivan sattumalta, kun kiertelin yksin pitkin katuja matkatoverini ollessa päivän toisessa messussa, jonka ei vetänyt minua puoleensa. Tässä paraatissa oli autojen lisäksi myös "lauttoja" eli isoja koristeltuja lavoja, joilta osallistujat heittelivät yleisölle pääsiäiskrääsää ja helminauhoja.
Harmikseni kamerasta loppui akku juuri kriittisellä paraatihetkellä, joten päädyin sitten maltillisesti keräilemään pääsiäiskrääsää ja helminauhoja. Mardi Gras'n aikaan kadut ovat kuulemma täynnä kyseisiä helminauhoja niin ettei asfalttia näy ja kävely on vaarallista helmien pyöriessä jalkojen alla.
Ennen kotiinlähtöä piipahdimme vielä paikallisessa diner-tyyppisessä ravintolassa heittämässä jambalayat naamaan. Matkatoveri piipahti vielä hakemassa naapurissa sijaitsevasta kahvilasta beignet'n, mutta itse jätin kyseisen herkun välistä. Maistui kuulemma siltä itseltään eli friteeratulta taikinapallolta kera tomusokerin.
Iltapäiväksi ja illaksi oli luvattu rankkasadetta, joka alkoikin sopivasti melkeinpä sillä sekunnilla kun istahdimme autoon. Ensimmäinen tunti kotimatkasta olikin melkoista matelua, kun vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Onneksi matka sujui kuitenkin loppujen lopuksi hyvin, vaikka viidennen ajotunnin jälkeen alkoikin jo väsymys painaa.
Kaikenkaikkiaan reissu oli todella onnistunut, vaikka kaikkia kohteita, joita olimme aluksi miettineet, emme ehtineetkään käydä läpi. Listalle jäivät vielä ainakin hautausmaat (vainajat haudataan aina maan päälle) ja St. Charles Avenuen läntinen pääty ja siellä sijaitseva Aubudonin puisto, eläintarha ja yliopistoalueet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti