New Orleans, lauantai (osa 2)

City Parkista lähdimme takaisin keskustaan aikomuksena ehtiä pikaiselle lounaalle ennen puoli kolmelta lähtevää höyrylaivaristeilyä. Paikallinen ruoka mielessämme päädyimme The Gumbo Shop -nimiseen ravintolaan, jossa tarjoiltiin monenlaista creole-ruokaa. Itselläni kokeilulistalla olivat gumbo ja jambalaya, joista päädyin ensimmäiseen. Matkaseuralaiseni valitsi merenelävä-version ja minä päädyin kana-andouille (makkara) -versioon. Tätä tekisi kyllä mieli kokeilla kotonakin.

Andouille on paikallinen mausteinen makkara

Lounaan jälkeen kiirehdimme kohti satamaa ja siellä odottavaa Natchez-höyrylaivaa, joka kuljettaisi meidät muutaman tunnin risteilylle pitkin Mississippi-jokea. Ristelyn aikana kuuli paljon kaupungin historiasta ja myös hurrikaan Katrinan aiheuttamista tuhoista, joita matkan varrella näimme. New Orleansin ongelma on se, että suurin osa kaupungista sijaitsee merenpinnan alapuolella ja se on rakennettu rämeiden päälle. Hurrikaanin tuhot olivat todella laajat ja niiden vaikutus näkyy edelleen mm. rikollisuutena ja jälleenrakentamisena.

Risteilyn jälkeen luvassa oli yleistä turistikävelyä ja visiitti French Marketissa, joka on paikallinen pikkukauppojen ja kaupustelijoiden katettu kuja.

Piipahdimme hostellilla pikaisella vaatteidenvaihto ja levähdys -visiitillä, minkä jälkeen tarkoituksena oli suunnata takaisin keskustaan syömään ja kuuntelemaan jazzia Frenchmen Streetille, joka on kuuluisa hyvistä baareista ja elävästä musiikista. Ravintolassa creole-vaihde jäi päälle maukkaan gumbon innoittamana ja päädyimme molemmat ottamaan lautasen, johon kuului alkukeitto-gumbo sekä jambalayaa, punaisia papuja riisillä, mausteinen katkarapu creole sekä friteerattu kanankoipi, joka törrötti hyvin mahtipontisesti annoksen keskellä.

Ruoan jälkeen oli mukava käveleskellä pitkin ihmisten täyttämiä katuja lämpimässä illassa etsien sopivaa paikkaa nauttia musiikista ja mansikkaoluesta, jota ehdottomasti halusin kokeilla. Piipahdimme lopulta kolmessa eri paikassa kuuntelemassa kolmea hyvin erilaista kokoonpanoa ja musiikkityyliä. Palailimme takaisinpäin Bourbon Streetiä eli paikallista klubikatua pitkin. Ja se olikin täynnä baareista toiseen vaeltavia ihmisiä, jumputtavaa musiikkia ja ihmeellisiä juomia, joita ihmiset kantoivat mukanaan. Ja joita ihmiset kantoivat mukanaan myös pitkin päivää. New Orleansissa alkoholia saa nauttia julkisilla paikoilla kunhan se ei ole lasipullossa. Alla olevasta kuvasta näkyy mm. yksi paikallinen juomaerikoisuus eli käsikranaatti, jonka sisällöstä en ole tietoinen, mutta ainakin se on valtavan kokoinen, ainakin 30 cm korkea, joten kyllä sinne alkoholiakin uppoaa. 

Ja mansikkaolut tuoksui paremmalta kuin maistui.