New York-Memphis-Oxford: 3.3.

Vähän jäljessä blogitekstien suhteen netinkäyttöongelmien vuoksi, mutta tässä matkakertomusta muutaman päivän takaa:

Heikot unet-ilmastointi-kokolattiamatto -yhdistelmä ei ollut kovin hyvä ja nyt pää on paineinen ja täynnä räkää. Vaikea sanoa, onko tämä flunssaa vai jotain muuta. Aika näyttää. Ketuttaa kyllä.

Hotellin aamiainen oli mielenkiintoinen kokemus. Odottelimme muiden asiakkaiden kanssa jonossa klo 7 ja ovien aukeamista. Lopulta ne avattiin ja 10 pääsi kerrallaan sisälle ja ottamaan ruokaa. Koko ajan joku huuteli kiirehtimään ja menemään eteenpäin. Aamiaistarvikkeet piti kasata kovalla kiireellä ja paikoilleen ei saanut jäädä miettimään. Aamiaislinjasto oli aika perinteisen amerikkalainen: muffinseja, bageleita, paahtoleipää, vohveleita ja murolajitelma. Onnekseni löysin myös pussipuuroa, kananmunia, hedelmäsalaattia ja jogurttia. Maistelin puuron kanssa hieman maapähkinävoita, muttei ainakaan tällainen sokeroitu versio voittanut minua puolelleen.

Hotellin shuttle vei minut lähtöterminaaliin ja olinkin siellä melkoisen aikaisin. Ei olisi ollutkaan niin kova kiire, kentällä oli tyhjää ja olin nopeasti läpi turvatarkastuksesta. Kiertelin kauppoja ja katselin, jos löytäisin itselleni jotain pientä purtavaa koneeseen, mutta hieman huonolta vaikutti. Lentoni lähti kymmenen aikaan JFK:ltä ja välilasku olisi puolilta päivin Charlotten kentällä.

ja oli perillä Memphisissä iltapäivällä kahdelta. Lentojen välinen aika jäi lopulta lyhyeksi ja 20 min aikana täytyi siirtyä kentän toiselta puolelta toiselle ja löytää vielä jotain lounasta mukaan koneeseen. Siirtyminen vei lopulta 15 min ja nappasin äkkiä mukaani salaatin, joka osoittautui todella maukkaaksi. Molemmat lennot kuluivat lähinnä lepäillen, yritin nukkua ja vähän lueskella.

Memphisissä minua odottivat Rebecca (Becky) ja Olga, jotka ovat mukana Kellyn tutkimusryhmässä. Reilun tunnin ajomatkalla suunnittelimme jo muutamia yhteisiä reissuja mm. New Orleansiin. Becky vei minut University Trails -asuntolalle, missä allekirjoitin vuokrani ja sai avaimet huoneeseeni. Yllättävän rauhallisesti otin vastaan neljän hengen solukämpän, jota ei hetkeen ollut siivoiltu. Omakin huoneeni oli entisen asukkaan jäljiltä vielä sotkuinen, mutta pärjättävä se on. Kämppiksistä tapasin kaksi, Stormyn ja Lindseyn, jotka nuoresta iästään huolimatta olivat mukavia ja avuliaita, siivoaminen vain ei ollut oikein heidän juttunsa. Stormy auttoi avainpulmien kanssa ja jenkkien autoilukulttuuri tuli tutuksi heti kun olimme lähtemässä takaisin toimistolle (jonne siis talostamme on valehtelematta 200 m matka. Hän mainitsi, että voisimme kyllä mennä hänen autollaan mutta ehkä kävelemme, jos se minulle sopii.

Viiden aikoihin Becky palasi ja lähti käyttämään minua kaupassa. Suuntasimme muutaman kilometrin päässä olevaan Walmartiin, paikalliseen Prismaan. Beckyllä oli hieman kiire viemään koiransa lenkille, joten tein ostokset melko nopeasti, mikä tarkoitti että muutamia juttuja unohtui heti kyydistä. Silti sain ostoskärryn täyteen, kun piti aloittaa tyynystä ja peitosta asti. Odotan kyllä sitä päivää kun pääsen omassa rauhassa tutkimaan kaupan hyllyjä ja niiden sisältöä. Nyt jo silmiin sattui monenlaista mielenkiintoista ja outoa.

Loppuilta sujuikin nopsaan siivoillessa, vaikkakin Lindseyltä lainattu epämääräinen imuri lähinnä siirteli pölyä edestakaisin kokolattiamatolla. Sisätossujen unohtuminen harmittaa, sukkasillaan ei hirveästi viitsi kävellä kämpässä eikä ulkokengilläkään. Nyt asunto alkaa olla hieman parempi, vaikka kaukana siitä mihin on tottunut. Eipähän tule liiaksi hengailtua huoneessa. Harmittaa, kun en saanut langatonta nettiä toimimaan, joten postausten saaminen nettiin ei ole aivan reaaliaikaista ja yhteydenpito heikkoa. Täytyy huomenna selvitellä asiaa.

Ruokaa ja unille, joka toivottavasti tulisi nopeasti ja kestäisi aamuun saakka.