Tätä kirjoittaessani istuskelen jo
New Yorkin hotellihuoneessani nälkä vatsassa kurnien. Takana on
pitkä matkustuspäivä ja huomenna edessä toinen.
Lauantai-iltapäivällä oli nousu koneeseen Helsingissä. Monien
puhelinkeskustelujen aikana toteamus oli aina sama: ”ei jännitä,
fiilis neutraali”. Pientä jännitystä oli ilmassa, tai vatsassa,
koneeseen siirryttäessä, mutta luulen sen kuitenkin olleen
latteöverit lähtöaulan Starbucksissa, jossa oli tarjolla ilmaisia
maistiaisia teemalla ”Latte lab – testaa lempiyhdistelmäsi”.
Joka siis oli hasselpähkinäsiirappi, kermavaahto ja kaneli.
Lento kesti reilut 8 h, kului lukiessa
ja tv-sarjoja katsellen, mutta oli tällaisella vedenkittaajalle
hankala kokemus. Note to self: paluumatkalla käytäväpaikka.
Vieressäni istunut juutalaisherra alkoi hieman närkästyä kun
ensimmäisen 1,5 h aikana olin käynyt jo kahdesti vessassa. Luulin,
että hankalin odotus olisi ollut lennon aikana, mutta sitten saavuin
tulliaulaan, joka oli hikisen kuuma ja täynnä porukkaa. Loppujen
lopuksi jonotusta ei kestänyt kuin reilu tunti, mutta se oli selälle
hieman likaa. Saapuneiden puolelta JFK vaikutti vallan selkeältä ja
hyvin opastetulta, katsotaan millainen ääni on kellossa huomenna
lähtevien puolella. Otin AirTrainin Federal Circle asemalle, josta
sai kätevästi soitettua ilmaisia puheluita lentokenttähotelleihin,
joiden joukosta löytyi myös omani. Tilasin ilmaisen shuttlen
hakemaan minut ja vietin mukavat hetket kuskina olleen venäläismiehen
kanssa keskustellen mm. Suomen ruotsinopetuksesta.
Hotelli (Garden Inn & Suites) oli
yllättävän hyvä, pelkäsin hieman kuvausten perusteella. Alue oli
hieman epäilyttävä, sellaista lentokenttäseutua, enkä hotelliin
tulon jälkeen lähtenyt ulos edes ruoanhakureissulle. Ilmeisesti
respallekin tuttu tilanne, ja heti antoivat lähiravintoloiden
ruokalistat käteen ja käskivät tilata kotiinkuljetuksen. Ennen
ruokaa piipahdin hieman jumppailemassa istumisesta ja seisoskelusta
jumiutunutta kroppaani hotellin fitness centerissä (siis huone,
jossa kaksi juoksumattoa ja käsipainot). Sitten suihkuun ja
tutkimaan ruokalistoja.
Fiilis on ihmeellisen virkeä, vaikka
kotimaista aikaa mennään jo valomerkin paremmalla puolella.
Lennollakaan en saanut nukuttua. Toivottavasti uni kuitenkin tulisi
ja pääsisin pian uudesta rytmistä kiinni. Mutta respasta
soitettiin ja ilmeisesti ruokani on saapunut!
PS. Anteeksi kuvien puute, pyrin parantamaan tapani (kuvien laadusta en lupaa mitään) kun pääsen parempien nettiyhteyksien äärelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti