Seminar day

Taitaa näin alussa tulla päiväkohtaisia raportteja, mutta älkää huolestuko, se lakkaa kyllä kun asiat eivät ole jatkuvasti uusia.

Tämän päivän teema oli sade: aamulla herätessä (klo 4:15) vettä tuli kaatamalla ja ukkostikin hieman. Sade jatkui lopulta iltapäivään saakka. Aamulla vettä tuli lujaa ja ongelmaksi muodostui sateenpitävien vaatteiden ja kenkien puute. Olin eilen kauppareissulla ajatellut sateenvarjon ostamista, mutta sitten tuli kiire bussiin, enkä enää ehtinyt lähteä sellaista etsimään. Virhe. Onneksi sateessa oli pieniä taukoja joten pääsin bussipysäkille melko kuivana. Bussipysäkki sijaitseekin kätevästi asuntolan toimiston edessä, siis 200 m päässä.

Aamuni alkoi tänään kuntosaliin tutustumisella, koska ensimmäinen virallinen osuus oli vasta puoliltapäivin. Pääsin kokeilemaan sellaisen ihmeellisen pyöritettävän lukon käyttöä ja pienien alkuvaikeuksien jälkeen onnistuin ihan hyvin. Pukutilat ja suihkut olivat melko aikaneläneet, mutta ajoivat asiansa. Varsinkin kun kaappivuokraan kuului pyyhe, joten omaa ei tarvitse kuljettaa ja puhtaan saa milloin tahansa vanhan tilalle. Sali oli melko iso ja kymmenen aikaan tilaa oli mukavasti. Aikaa meni melko paljon tutustuessa paikkoihin ja laitteisiin, mutta hyvän treenin sain kuitenkin tehtyä. Ryhmäliikunta-aikataulua sellaillessani huomasin joogaa olevan päivittäin ja torstaina voisi olla itselleni sopiva rako päiväsellä.

Puoliltapäivin sain kyydin Kellyn kotiin, missä seminaari pidetään. Minua oli etukäteen "varoiteltu", että ensimmäiset puoli tuntia menevät johonkin ihan muuhun kuin itse aiheeseen riippuen Kellyn fiiliksistä. Hän on jooga- ja kahvifanaatikko, ja iso osa seminaaria ovat Kellyn itse paahtamista pavuista keitetyt kahvit. Tänään tarjolla oli kolmea erilaista ja uskaltauduin kokeilemaan miedointa, joka sekin oli melko tummaa. Mukavasti makua taittoivat kerma ja sokeri, mutta olin yllättynyt, miten hyvän makuista kahvista oikeastaan tuli. Ja siis kerma, ei maito, ja oikeammin vielä heavy whipping cream. Kahvikeskustelujen sekä kenkien ja vyön värien yhdistämiseen (täytyykö olla samansävyiset vai voiko olla myös eri väriä) liittyvän tiukan sananvaihdon jälkeen pääsimme itse asiaan, joka oli tällä kertaa terapiaistunnon läpikäyntiä pohdinnan kera. Kelly näytti videolta istuntoa ja pysäytti sen aina tarvittaessa, jolloin aiheesta ja lähestymistavoista keskusteltiin. Todella mielenkiintoista ja opettavasta, en malta odottaa seuraavaa viikkoa. Tunnelma seminaarissa ja ryhmän kesken muutenkin on hyvin kotoisa, rentoa, humoristinen, hieman ilkikurinen ja hyväntahtoisesti piikittelevä. Kelly on rento ja avoin ihminen, tuntuu että harva professori pitää seminaaria omassa kodissaan. Kävimme lopuksi hänen kanssaan myös läpi viikko-ohjelmaani ja minua kiinnostavia juttuja. Vaikuttaa siltä että maanantai ja tiistai ovat täysiä päiviä, keskiviikko ja perjantai "vapaata" ja torstaina aamulla olisi luentoja. Teen "opiskelu"viikostani myöhemmin oman postauksensa, joten siitä kiinnostumattomien ei tarvitse tylsistyä enempää. Juttelimme vielä joogasta ja sain kutsun salille, jossa Kelly tyttärensä kanssa käy melkeinpä päivittäin. Tarkoitus olisi piipahtaa siellä jollain tunnilla ensi tai seuraavalla viikolla.

Seminaarin jälkeen sain kyydin takaisin kampukselle keskustan kautta. Huomenna tarkoitukseni olisi iltapäivällä piipahtaa katsastamassa Oxfordin keskusta. Sain jo vinkin eräästä pienestä kirjakaupasta, jonka yläkerrassa on kahvila. On myös uskomatonta, miten avuliaita ihmiset täällä ovat. Kaikki, sekä opiskelijat, opettajat että kämppikseni, ovat sanoneet, että minun tarvitsee vain pyytää, jos tarvitse esim. kyytiä jonnekin. Ja huomenna saan täälläoloni ajaksi Katelta (toinen ohjaajani siis) hänen äitinsä pyörän, joten liikkuminen helpottuu entisestään. Tiesin kyllä, että ihmiset Yhdysvalloissa ovat ystävällisiä ainakin päällisin puolin, mutta täällä se tuntuu myös aidolta. He oikeasti ovat valmitaa tekemään oloni mukavaksi ja haluavat varmistaa, että minulla on turvallinen ja hyvä olla.