Paluu arkeen

Viikonloppu meni rauhallisissa tunnelmissa, sää oli lämmin ja kesäinen, joten tuli oleskeltua paljon ulkona. Ja tietysti sen seurauksena tapahtui lisää ihon punoitusta suojakertoimista huolimatta. Kevät on täällä edelleen siinä vaiheessa, että kukat kukkivat, mutta ruoho on edelleen ruskeanharmaata eikä puissa ole lehtiä. Vihreys, tule jo!

Viikko alkoi tiiviillä maanantailla, joka sisälsi labratapaamisia, terapiatapaamisen seuraamista ja supervision-tapaaminen, jolla kävimme läpi opiskelijoiden hoitamia asiakkaita ja heidän tilanteitaan pohtien ideoita ja suuntaviivoja jatkoa ajatellen. Aikaa meni myös välillä hyvinkin piikitteleväänkesksuteluun Elton Johnista, politiikasta, uudesta paavista ja aseiden yleisyydestä. Tai omalla kohdallani aika kului lähinnä kuunnellen, yhteiskunnalliset ja poliittiset teemat kun eivät ole aivan lähimpänä sydäntä.

Tiistaina mokasin heti aamusta: olin hyvissä ajoin menossa Kellyn luennolle, mutta en sinne koskaan selvinnyt. Tiesin kyllä rakennuksen, jonne piti mennä, mutta viimeksi menin Kellyn mukana, meillä oli kiire ja juttelimme koko ajan jotain, joten huomiokykyni oli melkoisen rajattu. En sitten millään muistanut, miten olisin päässyt luokkahuoneeseen, en ollut edes varma tulimme sisään viimeksi siitä ovesta mistä nyt kuljin. Luento alkoi tasalta ja minuuttia vaille tajusin, että olisin varmaan voinut soittaa Kellylle ja kysyä ohjeita, mutten enää viitsinyt. Iltapäivällä oli sitten taas seminaari Kellyn kotona, sain siellä kysyttyä tarkemmat ohjeistukset luokkahuoneeseen ja sen tarkan numeron. Uusi yritys torstaiaamulla.

Seminaari oli mielenkiintoinen, kahvista alkaen. Apua, alkaako minusta tulla kahvinjuoja, edes pienissä määrin? Mikähän tällaista käyttäytymistä vahvistaa? Tämä pohdinta liittyen oppimisen psykologia -kursseihini.

Torstaina minulla oli kurssi, jolla en ollut vielä aiemmin ollut. Opettajana oli Todd, jonka olin tavannut jo viime viikon crawfish boilissa, ja aiheena asiakkaiden haastatteleminen. Sinänsä tuttua mutta ei koskaan voi harjoitella ja opiskella liiaksi. Piipahdin kuntosalilla luennon jälkeen ja päätin sitten palkita itseni sushilla, johon olin löytänyt hyvin amerikkalaiseen tapaan kupongin (2.99$/rulla). Huvitti, että ravintolassa vesi tuotiin muovisessa Dr. Pepper mainosmukissa.

Sain myös kameran! Olen niin innoissani siitä, uusi ja oma Samsung NX1000, meillä tulee olemaan hauskaa yhdessä, ja tuskaista, ja hetkiä jolloin haluan heittää sinut seinään tai upottaa. Tai sellaisia synkkiä hetkiä oli muutama jo eilen, mutta tänään olimme paremmat ystävät. Tämän postauksen kuvat on nyt otettu Sampalla, ja kuten kuvista näkyy, asetukset ovat vielä aivan hukassa. Hyviä vinkkejä isoista, aukoista ja muista tunnusluvuista otetaan vastaan komenttiboksiin. Ja älkää huomatko, että allaolevassa kuvassa valotus on ilmeisen retuperällä, valkoiset puhki. Keskittykää kauniisiin kukkiin.

Japanese magnolia