University Trails

Ajattelin hieman kertoilla ja näyttää, millaisessa paikassa asustelen. Kyseessä on siis muutaman kilometrin päässä yliopistosta sijaitseva opiskelija-asuntokomleksi nimeltä University Trails. Vastaavanlaisia, laadultaan ja hintatasoltaan vaihtelevia, on Oxfordissa useampia. Itselleni valinnassa tärkeimmät pointit olivat 1) saatavuus, 2) hintatason edullisuus, 3) kalustettu ja 4) yliopiston läheisyys. Ensimmäinen siksi, ettei asuntoa ollut helppo muutamaksi kuukaudeksi saada, joten oli tartuttava tilaisuuteen kun se esille tuli. Toisena oli ajatus siitä, että muutaman  kuukauden voi asua vähän "opiskelijamaisemmassa" ympäristössä kuin mihin on tottunut ja käyttää säästyneet varat johonkin mielekkäämpään. Kolmas seikka eli valmiiksi kalustettu oli selvä alusta saakka, koska rahojen käyttäminen vielä huonekalujen hankintaan olisi ollut sulaa hulluutta. Neljäntenä matka yliopistolle lyhyeksi, koska autoa en omista ja julkiset kulkuneuvot eivät yleensä täällä rapakon takana ole "tottakai niitä löytyy" -asia. Oxford on tässä mielessä ehdottoman positiivinen yllätys, koska tänne on muutama vuosi sitten luotu bussiverkosto, jonka kustannuksista, ainakin isolta osin, vastaa yliopisto, ja yliopiston henkilökorttia vastaan matkat ovat ilmaiset. Kaiken hyvän lisäksi bussipysäkki on melkein kämpän oven edessä. Esimerkiksi kaupassa käynti (Walmart reilun 5 km päässä) olisi huomattavasti vaikeampaa ilman bussia, koska tavaraa tulee kuitenkin ostettua melko paljon kerralla (porkkanat painavat täälläkin saman verran) ja reissuja ei huvita päivittäin tehdä.

Tutunnäköisiä orvokkeja pihalla

Toimistolla sijaitsevat mm. pieni kuntosali ja tietokone- sekä oleskelutilat. Takapihalla on aidattu uima-allas, jota olen muutaman kerran hyödyntänyt lenkin jälkeen jalkojen palautteluun vedessä seisoskellen.

Ei tungosta

Itse asunto sijaitsee yhdessä asuntolarakennuksista, joita on valehtelematta ainakin kymmenen. Onnekseni omani sijaitsee toimiston ja bussipysäkin läheisyydessä, joten matka on lyhyt esim. kuntosalille tai uima-altaille (jos sää sallisi joskus). Asunto on toisessa kerroksessa ja se on isoin eli neljän hengen malli, mitä heiltä löytyy. Samalla siis kustannuksiltaan myös edullisin.

Minun rakennus

Kämppä on aika tavallinen, suomalaiselle outo lattiamatto kattaa melkein joka paikan, mutta helpotuksekseni sitä ei ollu tungettu keittiöön tai kylppäriin. Heti ulko-ovesta päästyä avautuu oikealla pieni keittiö/kodinhoitonurkkaus ja edessä on olohuone.

Keittiö, kämppiksillä perinteinen "Ole miss" -kannustuslätkä

Tiskikonekin olisi, mutta minulle ilmoitettiin heti, ettei se oikein toimi kunnolla. Joten käsin tiskaus tullut taas tutuksi, ei sillä että valittaisin.

Taustalla olohuone, tiskin takaa löytyy pieni pöytä tuoleineen

Olohuoneessa ei suuremmin tule aikaa vietettyä, enkä ole siellä juuri muihinkaan törmäillyt. Iso telkkari seinällä, mutten oikein osaa käyttää saati sitten löytää mitään katsottavaa.

Karu meininki

Olohuoneen vasemmalta puolelta avautuu kaksi käytävää, joiden varrella huoneemme sijaitsevat. Kummassakin käytävässä on siis kaksi huonetta ja vessa suihkuineen. Oman kylpyhuoneeni jaan saman käytävän kämppikseni kanssa, ei ole ongelmia ollut varsinkin kun aikataulumme ovat niin erilaiset, ettemme toisiamme juuri näe. Suihkuverho oli pitkään suihkuhuoneen lattialla ja ihmettelin syytä siihen, ajattelin sen olevan rikki ja pohdin uuden hankkimista, koska vesi valui jatkuvasti kylpyammeen laitojen yli lattialle vaikka miten varovaisesti yritti suihkutella. Lopulta päädyin nostamaan verhonyytin maasta ja selvisinkin, että se oli täysin kunnossa ja piti vain nostaa paikoilleen. Jostain syystä kämppikseni ei ollut sitä tehnyt.

Oma huoneeni on pienenhkö sisältäen sängyn, pöydän ja lipaston, sekä liukuovellisen vaatekaapin. Täyttää perustarpeet. Vasemmalla olevasta kuvasta hahmottaa ehkä hieman sänkyni korkeutta, se seisoo metallijalkojen päällä melko korkealla. Hyvä niin, sillä ajatus kokolattiamaton läheisyydessä nukkumisesta ei suuremmin innosta. Aluksi sängyn runko vaati reilua kiristämistä ja ensimmäiset yöt pelkäsin koko ajan, että jos liikahdan, koko rakennelma sortuu. Onneksi huoltomies piipahti kiristämässä rungon ruuvit ja yöt ovat parantuneet sen jälkeen. Lattialla lisäksi läpsyttimet, jouduin myöntymään sisäkenkiin, koska myöskään ajatus kokolattiamaton päällä kävelemisestä ilman kenkiä ei innostanut millään tasolla. Ulkokengillä en viitsi sisällä kävellä, vaikka ilmeisesti kämppikseni niin tekevätkin.

Tavarat olen levitellyt lähinnä sinne minne mahtuu, säilytystilaa on melko vähän ja lisää en ole halunnut ostaa. Pahvilaatikoista saa lipastoja. Ja roskakorina toimii vallan mainiosti muovipussi ovenkahvassa. Valkoiset seinät ovat myös melko karut, muttei ole vastaan tullut mitään erityistä seinille laitettavaakaan. Kämppisteni huoneet ovat huomattavasti viihtyisempiä, ja varmasti omastanikin sellaisen tekisin, jos visiittini olisi pitempi. Alla uusi ystäväni lämmitin, jonka kämppikseni Stormy ystävällisesti minulle lainasi kuultuaan, ettei huoneeni ole yhtään lämpimämpi kuin aiemmin, ja varsinkin yöllä lämmöt laskevat reilusti kun ulkona on kylmä ja kolminkertaiset ikkunalasit tiivisteineen ovat täällä yhtä tuntematon käsite kuin Suomessa olisi naapurin tervehtiminen.

Off to...

New Orleans!

Viikon paras päivä

Tiistaipäivistä on kovaa vauhtia tulossa viikon mukavimpia päiviä, lähinnä siksi, että tiistaina meillä on Kellyn seminaaripäivä. Seminaarit ovat aina todella mielenkiintoisia, kahvi loistavaa ja keskustelu opettavaista. Tänään jatkoimme ACT-käsikirjan uuden version läpikahlausta, olen lukemisessa hieman jäljessä, koska muilla on ollut muutaman kuukauden etumatka. Aiheena tänään oli tämä hetki ja tietoisuus, sain paljon uutta näkökulmaa tuttuun aiheeseen. Seminaarin jälkeen päivä jatkui joogalla, taas lisää käsilläseisontaa ja uusia asanoita. Seuraavalla kerralla ajattelin kokeilla hot joogaa, jos aikataulut sattuvat yksiin.

Minut oli kutsuttu muutaman jatko-opiskelija toimesta mukaan Science Café -tapahtumaan, joka on yliopiston kerran kuukaudessa järjestämä tapahtuma, jossa eri tutkijat luennoivat tutkimuksestaan mukavassa kahvilaympäristössä.

Paikalle oli kerääntynyt isohko porukka ja aihe olikin mielenkiintoinen: ympäristömyrkyt. Keskustelua käytiin mm. lääkeainejäämistä vesistöissä, nanosilver-teknologiasta sekä estrogeeneistä ja niiden vaikutuksista ympäristöön. Luennoitsija kysyi yleisöltäkin välillä kysymyksiä ja oikean vastauksen antaja sai hänen suloiselta pikkutytöltään pienen kultaisen suklaanapin palkkioksi. Tämä on sitä positiivista vahvistamista!

Tiedon lisääntymisen lisäksi houkuttimeksi on laitettu ilmainen leivos ja kahvi/tee. Minulla kuitenkin alkoi olla jo kova nälkä ja lounaastakin oli jo viitisen tuntia aikaa, joten päädyin salaattiin ja jonkinlaiseen suolaiseen kinkkuleipäasiaan. Nälkä lähti ja hyvältä maistui. Kaverit ottivat kuitenkin makeaa ja suosittelivat kovasti omia kirsikka- ja persikkastruudeleitaan. Onneksi ehdin sellaisen maistaa vielä huhtikuun kokoontumisessa, jolloin aiheena muistaakseni oli Antiikin Rooman taide.

 Salaatissa oli todella hyvää kana-karpalo-omenahässäkkää, jota täytyy kokeilla tehdä

Valinnan vaikeus

Baseball

Sain lauantaina ilmaislipun seuraavan päivän baseball-otteluun Ole Miss vs. Texas A&M. Keli ei oikein suosinut ulkoilmalajia, lämpötila oli reilut +5, tuuli huima ja viiltävä sekä sateen uhka jatkuvasti yllä. Baseballin säännöistä en suuremmin ymmärrä, vaikka suomalaista versiota osaankin pelata. Päädyin kuitenkin ottamaan muutamian kuvia sekä blogin iloksi että tullakseni tutummaksi Sampsan kanssa.

Viileästä säästä huolimatta faneja oli saapunut paikalle yllättävän paljon. Suomessa katsomossa olisi varmaan kyhjöttänyt vain kourallinen ihmisiä. Ja ilmeisesti yliopiston joukkueet, lähinnä kai jalkapallo, koripallo ja baseball, tuntuvat olevan suosittuja kaupunkilaisten ja opiskelijoiden, sekä entisten että nykyisten, keskuudessa.

Jotain siellä kentälläkin tapahtui

Punainen ja sininen ovat yliopiston värit ja niitä katsomossa näkyikin reilusti. Ja Ole Miss luki joka paikassa.

Viileä ilma ei estänyt jos osasi puketua sään mukaisesti. Eli toppatakkia, vilttiä ja jollakin näin jopa jotain, mikä muistutti untuvatäkkiä.

Grillaaminen ja syöminen liittyy ilmeisen läheisesti pelien seuraamiseen, ja muutamat olivatkin pystyttäneet grillit ja teltat. Lämpimällä säällä varmasti loistava idea, koska pelit kestävät helposti useamman tunnin.

Teeman mukaisesti

Yhteenvetona baseball on varmaankin mukavaa ajanvietettä, jos plusasteita olisi parikymmentä enemmän, mukava porukka jonka kanssa peliä kommentoida ja mukana sopivasti piknik-evästä.

They have the blues in Finland?

Lauantai koitti sateisena, oikeastaan heräsin jo aamuyöllä kovaan ukkosenjyrinään. Piipahdin, jos kahden tunnin reissua voi piipahtamiseksi kutsua, kaupassa heti aamusta odottaen sateen rauhoittumista, jotta pääsisin lenkille. Onneksi sellainen rakonen sattui puolenpäivän aikaan ja kävin hölkkäilemässä asuntolan takana alkavalla polulla.

Illalla tiedossa oli ohjelmaa, blues-keikka ja syömään. Kovasti odotin, että pääsisin viettämään illan jossain muualla kuin kotosalla ja vieläpä mukavien ihmisten kanssa. Ja mukavaksi ilta muodostuikin, oli mukava jutella niitä näitä, käydä vähän tuulettumassa ja kuunnella hyvää musiikkia. Becky kävi noutamassa minut ja menimme ensin Rooster's bluesbaariin, jossa Beckyn väikkärityönohjaaja oli soittamassa. 

Paikalle ilmaantui muutama muukin ja juteltua tuli mm. Suomesta, joka tuntuu kiinnostavan porukkaa. Läpi käytiin suomalainen sää, suomalainen ruoka ja googlemapsista tarkastettiin vielä sijainti.

Joku juomakin tuli juotua, tuo myrkynvihreä oli minun. Jotain outoa omenanmakuista. Vaihtoehtona oli olut, joten päädyin myrkkymukiin.

Keikan jälkeen lähdettiin metsästämään ruokapaikkaa, jotka keskustan ympäristössä olivat jo melkoisen täynnä. Kauemmas ei sateessa viitsinyt lähteä käppäilemään, joten päädyttiin Soulshine-nimiseen ravintolaan, jossa jonotusaika oli vain 20 min. Sielläkin oli soittamassa paikallinen kitara-duo.

Ennen ruokia pöytään kannettiin lautasellinen hummusta ja pieniä leipäsiä. Hummus, jota olen purkin viikkovauhdilla täällä kuluttanut, oli jälleen kerran supermaistuvaa.

Kaikki tilasivat pizzaa, joten siihen päädyin minäkin. Sosiaalinen paine. Ja teki mieli. Hiiteen gluteeniton, ainakin silloin tällöin. Ja se oli juuri niin rasvaista ja hyvää kuin miltä näyttää.

Paluu arkeen

Viikonloppu meni rauhallisissa tunnelmissa, sää oli lämmin ja kesäinen, joten tuli oleskeltua paljon ulkona. Ja tietysti sen seurauksena tapahtui lisää ihon punoitusta suojakertoimista huolimatta. Kevät on täällä edelleen siinä vaiheessa, että kukat kukkivat, mutta ruoho on edelleen ruskeanharmaata eikä puissa ole lehtiä. Vihreys, tule jo!

Viikko alkoi tiiviillä maanantailla, joka sisälsi labratapaamisia, terapiatapaamisen seuraamista ja supervision-tapaaminen, jolla kävimme läpi opiskelijoiden hoitamia asiakkaita ja heidän tilanteitaan pohtien ideoita ja suuntaviivoja jatkoa ajatellen. Aikaa meni myös välillä hyvinkin piikitteleväänkesksuteluun Elton Johnista, politiikasta, uudesta paavista ja aseiden yleisyydestä. Tai omalla kohdallani aika kului lähinnä kuunnellen, yhteiskunnalliset ja poliittiset teemat kun eivät ole aivan lähimpänä sydäntä.

Tiistaina mokasin heti aamusta: olin hyvissä ajoin menossa Kellyn luennolle, mutta en sinne koskaan selvinnyt. Tiesin kyllä rakennuksen, jonne piti mennä, mutta viimeksi menin Kellyn mukana, meillä oli kiire ja juttelimme koko ajan jotain, joten huomiokykyni oli melkoisen rajattu. En sitten millään muistanut, miten olisin päässyt luokkahuoneeseen, en ollut edes varma tulimme sisään viimeksi siitä ovesta mistä nyt kuljin. Luento alkoi tasalta ja minuuttia vaille tajusin, että olisin varmaan voinut soittaa Kellylle ja kysyä ohjeita, mutten enää viitsinyt. Iltapäivällä oli sitten taas seminaari Kellyn kotona, sain siellä kysyttyä tarkemmat ohjeistukset luokkahuoneeseen ja sen tarkan numeron. Uusi yritys torstaiaamulla.

Seminaari oli mielenkiintoinen, kahvista alkaen. Apua, alkaako minusta tulla kahvinjuoja, edes pienissä määrin? Mikähän tällaista käyttäytymistä vahvistaa? Tämä pohdinta liittyen oppimisen psykologia -kursseihini.

Torstaina minulla oli kurssi, jolla en ollut vielä aiemmin ollut. Opettajana oli Todd, jonka olin tavannut jo viime viikon crawfish boilissa, ja aiheena asiakkaiden haastatteleminen. Sinänsä tuttua mutta ei koskaan voi harjoitella ja opiskella liiaksi. Piipahdin kuntosalilla luennon jälkeen ja päätin sitten palkita itseni sushilla, johon olin löytänyt hyvin amerikkalaiseen tapaan kupongin (2.99$/rulla). Huvitti, että ravintolassa vesi tuotiin muovisessa Dr. Pepper mainosmukissa.

Sain myös kameran! Olen niin innoissani siitä, uusi ja oma Samsung NX1000, meillä tulee olemaan hauskaa yhdessä, ja tuskaista, ja hetkiä jolloin haluan heittää sinut seinään tai upottaa. Tai sellaisia synkkiä hetkiä oli muutama jo eilen, mutta tänään olimme paremmat ystävät. Tämän postauksen kuvat on nyt otettu Sampalla, ja kuten kuvista näkyy, asetukset ovat vielä aivan hukassa. Hyviä vinkkejä isoista, aukoista ja muista tunnusluvuista otetaan vastaan komenttiboksiin. Ja älkää huomatko, että allaolevassa kuvassa valotus on ilmeisen retuperällä, valkoiset puhki. Keskittykää kauniisiin kukkiin.

Japanese magnolia

Spring break

Oma kevätlomani täällä on sujunut melko rauhallisissa merkeissä. Olen vähän opiskellut, treenaillut ja ulkoillut, tutustunut enemmän Oxfordiin kun kerran pyörällä ja juosten pääsee. Kuvia en koskaan muista ottaa, kun se ei ole aiemmin ollut erityisesti tapana, mutta aina jotain pientä löytyy kuvittamaan tekstejä.

Tiistai-iltapäivänä oli viileä mutta aurinkoinen päivä ja lähdin käymään Squarella ajatuksena ottaa mukaan lukamista ja linnoittautua muutamaksi tunniksi kirjakaupan kahvilaan kanelisen latten kera. Loistoidea.

Sitä ennen piipahdin kirjakaupan sivuliikkeessä, Off Square Books -nimisessä paikassa, josta olin aiemmin ostanut käytettynä kirjan, jota luen parhaillani. Tuossa kaupassa on kaikenlaista jännää myytävänä, sellaista pientä turhaa tavaraa, jota kuitenkin haluaa ostaa. Nappailin hieman kuvia muidenkin iloksi löydöistäni. Kuka haluaa tuliaisiksi cheddarin makuisia matoja tai vaikkapa vauvan pään tuoksuista vessatuoksua? Lisäksi kaupassa oli kuvan yläkulmassa näkyvä pieni "drugstore", josta sai ostaa yksittäispakattuja särkylääkkeitä.

Keskiviikoksi olin saanut kutsun aamiaiselle muutamien tutkimusryhmän opiskelijoiden kanssa. Loppujen lopuksi meitä oli kolme ja mukavasti kului muutama tunti aamiaista nauttien ja jutellen niitä näitä. Aamiaispaikaksi valikoitui  CNN:n listauksen mukaan maailman viidenneksi paras aamiaispaikka, Big Bad Breakfast. Päädyin tilaamaan tomaatti-yrttiomeletin gritsin kera. Kuvaa en kehdannut napsaista mutta löysin netin ihmemaailmasta kuvan annoksestani, melkein samanlaisena. Minun omelettini ei näyttänyt kieltä.

Lähde

Kaunista, ei niinkään; hyvää, totta vie. Varsinkin tuo keltainen puuro, grits, joka hieman muistuttaa mannapuuroa tai polentaa. Grits on etelävaltioiden eräs "tunnusruoka", varsinkin sen suolainen versio. Tuo syömäni oli kermaista, pehmeää, hieman suolaista, mukana taisi olla myös juustoa ja valkosipulia.

Perjantaille olin saanut myös kutsun koko päivän kestäviin rapujuhliin, jotka kuitenkin olivat melko kaukana suomenruotsalaisesta serkustaan. Niistä lisää myöhemmin, kun saan kuvia tapahtumasta.

Walmart wierdos vol. 1

Suurta hupia minulle on täällä olon aikana ollut ruokakaupoissa pyöriminen, saan helposti muutaman tunnin kulumaan vain kuljeskelemalla ympäri ja katselemalla mitä kaikkea vastaan tulee. Outouksia nimittäin riittää ja ajattelin niitä listailla tähän myös itselleni muistiin. Aloitetaan makeilla "herkuilla", joita löytyy monenlaisia ja moneen makuun. Useista näistä olin  jo aiemmin lukenut tai tutustunut niihin elokuvien tai tv-sarjojen kautta. Minusta on hulvattoman hauskaa löytää näitä kaupoista, maistamaan en vielä ole yhtäkään uskaltautunut, ja voi olla, etten missään vaiheessa kokeilekaan.

Ensimmäisenä silmiin osuivat poptarts-nimiset leivänpaahtimessa lämmitettävät leivonaiset, joita aamiaiseksikin syödään. Kahden leivonnaiskuoren välissä on "makutahna". Makuja löytyy kaikenkaikkiaan 29, mm. mustikkamuffinsi, villi vesimeloni, kanelipulla, suklaahippu, suklaahippukeksitaikina, s'mores, mansikkapirtelö, suklainen bananasplit, kurpitsapiirakka ja gingerbread. Herkullista! Ja oikeaa hedelmääkin sisällä!

Seuraavana herkkuna esittelyyn pääsee rice krispies treat eli riisimuroherkku, jonka aineisosaluettelo on lyhyt ja ytimekäs: riisimurot, sulatettu voi ja vaahtokarkki. Näin näitä livenäkin kun kävin syömässä yliopiston asuntolaruokalassa, mutta maistamatta jäi. Ilmeisesti tätä herkkua valmistetaan myös eri makuvariaatioissa ja erilaisilla lisäyksillä, kuten suklaahiput, toffee, kondensoitu maito, pähkinät, maapähkinävoi ja M&M:t.

Hyytelöt, paikalliskielellä jello, vaikuttavat olevan myös suosiossa. Ainakin sen perusteella, että kaupoissa niille on uhrattu valtavasti hyllytilaa, sekä kylmällä että lämpimällä puolella. Varsinaisen Jell-O -myyntinimen omaava brändi myy kyseistä tutisevaa herkkua sekä gelatiini- että vanukasmuotoisena, makuvaihtoehtoja taas kerran kymmeniä. Hyytelöitä löytyy muiltakin merkeiltä ja niitä saa myös hyvin mielenkiintoisina muotoina. Gelatiinihyytelöä tietysti mainostetaan hienoin ja vaikuttavin mainoslausein "rasvaton ja vähäsuolainen". No ylläri, jos ainesosat ovat gelatiini ja sokeri/makeutusaine. Ja miten upeat värit, varmasti luonnollisia väriaineita.

Peepsit ovat vaahtokarkeista valmistettuja makeisia, joita myydään sesongin mukaisesti erilaisissa muodoissa. Pääsiäisen lähestyessä kaupasta löytyi hyllymetreittäin erilaisia pääsiäiskarkkeja ja suklaamunia, sekä myös teemaan sopien tipuPeepsejä, monissa eri väreissä.

Siellä ne tipuset kurkkii

Löytyi hyllyjen välistä jotain tuttuakin.

Jotta kaikkien herkkujen jälkeen ei tulisi liiaksi makean nälkä ja herkuttelut jäisivät omalta kohdalta hieman vähäisemmiksi, nappasin kuvan myös asiaa auttavista rakeista. Jäivät kuitenkin ostamatta.

Näitä kun ripottelee kakun päälle, niin ei tee mieli toista palaa! Ja voi olla, että ensimmäinenkin jää syömättä.

Viikonlopun viettoa

Lauantaiksi oli luvattu aurinkoa ja lämpöä, joten aloitin viikonloppuni ulkoilemalla. Kartta käteen, bussikortti taskuun ja tutustumaan Oxfordiin juosten. Kymmenen aikaan aamulla yliopistoalueen ohi hölkkäillessäni huomasin, että jotain hälinää oli tapahtumassa, koska autoja oli kerääntynyt teiden varsille, parkkipaikoilla oli opastus ja ihmisiä paljon liikkeellä. Sain selville, että yhden jälkeen iltapäivällä oli alkamassa yliopiston baseball-ottelu, ilmeisen suosittu tapahtuma. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että amerikkalainen jalkapallo on yliopiston ykköslaji, mutta sen kausi on juuri päättynyt.


Olin oikeastaan aika harmissani tästä, koska olin toivonut pääseväni kokemaan aidon amerikkalaisen jalkapallo-ottelun tunnelman ja sen aikana ja jälkeen vietettävät tailgate-juhlat. Tailgate party on tapahtuma, joka yleensä pidetään auton avoimen takaluukun läheisyydessä erilaisten urheilutapahtumien yhteydessä, tarjolla on yleensä alkoholipitoisia juomia ja grilliruokaa kuten hampurilaisia, hot dogeja ja kaalisalaattia. Täällä The Grove on paikka, jonne tailgate-juhlat pystytetään. The Grove on yliopiston keskellä oleva laaja nurmialue, joka alunperin oli epävirallinen tailgate-alue, mutta 50-luvulla siitä on tullut koko yliopiston suuri traditio ja The Grove täyttyy juhlijoista amerikkalaisen jalkapallon pelien aikana. Autoja ei ole viime vuosikymmeninä nurmikolle saanut tuoda, joten teltat ovat korvanneet takaluukut. Ilmeisesti tailgate-juhliin liittyy jotain hyvin merkityksellistä, sosiaalista ja tärkeää, koska niihin panostetaan paljon, mukana voi olla parhaat astiat, hienot pöytäliinat ja hopealusikat, mutta tottakai mukaan mahtuu myös muovikuppeja, oluttynnyreitä ja sipsipusseja. Löysin netistä jopa pitopalveluita, jotka tarjoavat täydellisen tailgate-kokemuksen ruokineen, telttoineen, sähköineen, musiikkeineen, telkkareineen ja tuoleineen. Jotenkin tuntuu, että itse peli jää vähän varjoon. Mutta ilmeisesti tailgate-juhlat ovat tärkeä sosiaalisten suhteiden luomisen ja ylläpitämisen sekä joukkueen kannattamisen kannalta. (Kuva: Ole Miss: The Grove)

Lenkin jälkeen päätin napata pyörän alleni ja hurauttaa Squarelle eli keskustaan. Matkaa kertyi viitisen kilometriä yhteen suuntaan ja pyörällä se sujui nopsaaan. Pyöriskelin kaupoissa ja pikkuliikkeissä, löysin myös Square Books -kirjakaupan pienen Off Square Books -sivupisteen, jossa myytiin monenlaista pientä tavaraa sekä käytettyjä kirjoja. Olin toivonutkin löytäväni edullisia kirjoja jostain, koska mielelläni lukisin nyt enemmän kun siihen on aikaa. Löysinkin muutamia hyvältä vaikuttavia kirjoja muutamalla dollarilla ja nappasin yhden mukaani. Kirjan kanssa suuntasin läheiseen frozen yogurt -paikkaan, jossa sain nauttia ensimmäisen amerikkalaisen froyoni. Tätä olen odottanut! Frozen yogurt jogurtista tehtyä jäädytettyä "pehmistä", mutta tavallista jäätelöpehmistä kirpeämpää ja happamampaa. FroYo-paikassa sai ensin maistella eri makuja, jonka jälkeen niitä sai pursottaa haluamansa määrän kuppiin. Sitten päälliset! Tiskin täydeltä kaikkea "roskaa", jota heittää kuppiin sekaan. Hedelmiä, marjoja, keksinpalasia, erilaisia suklaahippuja, pähkinärouheita, nonparelleja, kylmiä ja kuumia kastikkeita, nallekarkkeja, M&M-karkkeja, keksitaikinapaloja. Sen jälkeen koko komeus punnittiin ja maksettiin painon mukaan. Ensimmäisellä kerrallani yritin olla varovainen, koska isoon kuppiin olisi mahtunut vaikka mitä enkä halunnut maksaa 10 dollaria jogurtista. Päädyin suklaa-, metsämansikka- ja persikkajogurtteihin, päälle heittelin mansikoita, kookoslastuja, suklaahippuja ja mustikoita. Kupin kanssa ulos penkille ja kirja esiin.

Illalla iski väsymys oikein urakalla ja olin nukkumassa jo ennen kymmentä. Onneksi olin kotoa ottanut reissuun mukaan "silmälaput", joiden avulla aamuaurinko ei minua haitannut vaan jatkoin unia melkein kellon ympäri. Teki hyvää ja ilmeisesti tuli tarpeeseen. Sunnuntaipäivä onkin mennyt aika leppoisasti, vähän ulkoilua ja treenailua, opiskelua ja ruoanlaittoa. Ulkona alkoi iltapäivällä kova sade, joten suunnittelemani kevyt kävely taitaa jäädä väliin. Nyt on sitten hyvää aikaa keskittyä tekemään tylsiä viimeistelyä artikkeliin, jotta sen saisi lähetettyä luettavaksi. Blääh.

Perjantai vapailla

Näillä näkymin perjantait tulevat olemaan minulle itsenäistä opiskelua ja kirjotittamista, ja myös vapaa-aikaa, koska varsinaisia luentoja tai seminaareja ei perjantaille ole vielä osunut. Ensimmäinen perjantai sujuikin salilla käymisen ja kirjoittamisen parissa. Ensimmäisen kerran aurinko paistoi oikein kuumasti ja taisin pikkuisen palaakin, kun istuskelin muutaman tunnin ulkona kera lounaan ja opiskelumateriaalien. Kevät alkaa hiljalleen tulla tännekin, ruohoa ei juurikaan näy ja nurmikko on melko kuivuneen keltainen, mutta kukkia tuntuu puskevan läpi joka puolelta.

Olin myös päättänyt piipahtaa kansainvälisen toimiston järjestämässä Cultural Café -tapahtumassa, joka oli ylioppilaskunnan kahviossa. Cultural Caféssa kansainväliset opiskelijat, henkilökunta ja vierailijat, sekä tietysti kansainvälistymisestä kiinnostuneet paikalliset, voivat tulla istuskelemaan kahvin tai teen äärelle ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Huomasin, että vaihtoni ajankohta keskellä lukukautta on melko hankala, koska monet ovat jo löytäneet porukkansa ja tutustuneet toisiinsa, mikä tekee uusiin ihmisiin tutustumisesta astetta haastavampaa. Nytkin tuli juteltua lähinnä kansainvälisen toimiston tuttujen ihmisten kanssa mm. suomalaisesta koulujärjestelmästä, auton vuokraamisesta ja lähistöllä olevista nähtävyyksistä. Paljon mielenkiintoista tietoa sain lähiympäristöstä, mutta tutustuminen siihen vaatisi melkeinpä aina auton vuokraamisen ja se hieman mietityttää. Varsinkin kun autot ovat täällä automaattivaihteisia enkä ole koskaan sellaisella ajanut. Mutta jostain se on varmaan aloitettava.


Otin kuvan ylioppilaskunnan pyöräparkin läheisyydessä olevasta pyöränkorjaustelineestä, niin nerokas se mielestäni oli. Jokainen tarvitseva voi lainata telineessä roikkuvia työkaluja kuten kuusiokoloavaimia pyöränsä pikkufiksailuun. Loistoidea. Varsinkin näin pyöräilevälle lyhytaikaiselle vieraalle, joka ei viitsisi ostaa jokaista työkaluja ja laitetta vain sen vuoksi, että kerran pitää saada kiristettyä joku ruuvi.

Yliopisto hiljenee tänään viikoksi, täällä alkaa Spring break, joka tuntuu varsinkin monelle nuoremmalle opiskelijalle tarkoittavan lomailua etelän eli lähinnä Floridan lämmössä ja alkoholin kittaamista rantabileissä. Omat suunnitelmani ensi viikoksi ovat täysin auki, olen pohtinut auton vuokraamista muutamaksi päiväksi, jotta pääsisi vähän katselemaan ympäristöä, mutta sekään ei ole vielä varmaa. Voi olla että Oxford käy aika pieneksi, jos yksin viettää koko vapaaviikon. Tutkimusryhmäläisten menoistakaan en oikein tiedä, osa ilmeisesti lähtee kaupungista pois.

Täällä oli tänään päivällä yllättäen melko sumuista ja savuista. Syyksi paljastui lopulta controlled fire eli jossain lähellä palokunta poltti tietoisesti jotain aluetta. Savun katku oli kuitenkin voimakas ja aurinko hävisi sumuverhon taakse. Kiitti vaan.

Illalla päätin tehdä ensimmäistä kertaa tuttavuutta asunnon pesukoneen ja kuivausrummun kanssa. Kämppikseni opasti minut niiden saloihin ja minusta oli outoa, että pesuohjelman maksimikesto oli 15 min. Pyöräytin sitten pyykit kahdesti samalla ohjelmalla kun tuntui, ettei pesuaine huuhtoudu pois tai vaatteet puhdistu kunnolla vartissa. Kuivausrumpu on tällaisessa tilanteessa kyllä kätevä, koska en tiedä miten muuten kuivattaisin vaatteeni. Normaalioloissa sen käyttö tuntuu jotenkin kummalta, mutta nyt tosiaan varsinkin lakanoiden pesun kohdalla oikein hyvä juttu.
Loppuun vielä kuva päivän välipalastani. Olen halunnut kokeilla selleriä jo pitempään ja tiesin, että täällä on välipala nimeltä "Ants on the log" eli vapaasti käännettynä muurahaiset pölkyllä. Se sisältää maapähkinävoita ja rusinoita levitettynä selleritankojen päälle. Löysin kaupasta tällaisen pienen matkaversion, joten päätin kokeilla. Aika jees, voisin toistekin, joten sellerinvarret ostoslistalle. Yksinään eivät oikein maistu, mutta tuo maapähkinävoi sopi hyvin. Onneksi olin aiemmin ostanut mantelivoita, joten sen kanssa voisi kokeilla.

Ensimmäiset luennot

Tänään oli luentoaamu eli klo 8 alkoi ensimmäinen luento, joilla olen siis "istumassa" enkä varsinaisesti osallistumassa, joten tehtävät, kokeet ja muut jäävät pois. Oikeastaan aika mukavaa. Kelly oli lupautunut hakemaan minut aamulla, koska ei muistanut tarkalleen, missä luentotilassa hänen aamuluentonsa on. Olin kertonut hänelle osoitteeni ja paikan, mistä voisin hypätä kyytiin, mutta lopulta Kelly soitti ja ilmoitti, ettei nyt ihan löydä perille. Yritä siinä sitten puhelimessa neuvoa paikallisasukasta oikeaan paikkaan muutaman päivän kokemuksella. Mutta perille löysi kuitenkin, onneksi oli jo lähellä.

Aamun ensimmäinen luento oli siis Kellyn luento oppimisesta, klassinen ja väline-ehdollistuminen, ärsykkeet ja reaktiot, menee aivan aivot solmuun näistä jutuista. Ja on oikeastaan vuosia aikaa kun olen uppoutunut oppimisen psykologian perusteisiin, nyt kaikki käsitteet ovat vielä englanniksi ja kaiken kukkuraksi aloitin luentosarjan keskeltä. Mutta olin oikeastaan aika pitkään jo miettinyt, että pitäisi muistutella itseään kunnolla näistävperusteista, joten tässä on hyvä mahdollisuus. Päivän toinen luento oli heti perään, Katen pitämä sovellettu käyttäytymisanalyysi. Se olikin paljon selkeämpää minulle, vaikka taas kerran hyppäsin keskelle luentosarjaa ja tämä oli vieläpä tarkoitettu ylemmän tutkinnon suorittajille, toisin kuin Kellyn kurssi, jota pidin itselleni selkeästi haastavampana. Mutta se tästä. Tein muutamia huomioita opiskelijoista. Tai lähinnä yhdestä. Hän höpöttää koko ajan väliin omiaan, jotenkin aiheeseen liittyviä kommentteja, joita varmasti jokaisella tulee mieleen, muttei niitä sano ääneen. Hän siis miettii ääneen, ”I don't remember that one”, ”I didn't know that”, ”I don't like dancing”. Outoa. Ja häiritsevää.

Toinen asia, johon kiinnitin huomiota, on pistesysteemi. Kursseilla arvosanat ilmeisesti liittyvät tiettyihin määriin pisteitä, joita voi saada tuntikokeista, isommista testeistä, projekteihin ja tutkimukseen osallistumisesta, aktiivisuudesta jne. Pienet, luentojen aikana pidettävät testit ovat olleet hassuja, täällä käytetään aika paljon monivalintaa ja sellaista opitun pikaista tarkistamista, joka minusta liittyy enemmän ulkoa opittuun kuin asian syvällisempään hallintaan ja soveltamiseen. Ainakin tämän yhden päivän kokemuksella, ehkä mielipide muuttuu ajan kanssa. Esim. opetuskorttien käyttöön törmäsin päivän toisella luennolla. Opiskelijoilla oli pinkka kortteja, jossa oli opiskeltuun asiaan liittyviä lauseita, mutta jokaisesta lauseesta puuttui jokin sana, joka oli kirjoitettu toiselle puolelle korttia. Opiskelijat kävivät läpi kortteja ja vaikutti siltä, ettei lauseita tarvinnut enää lukea tai ymmärtää, kunhan muisti, mikä sana liittyy mihin lauseeseen. Ja siitä sai pisteitä. Sinänsä opiskelukortit ovat varmasti hyvä idea. Luennolla myös huudeltiin yhdessä ääneen taululla näkyviä asioita, varmaan liittyen siihen, että kun ne sanotaan ääneen, ne muistaisi paremmin.

Loppupäivä sujuikin itseopiskelun parissa yliopiston kahviossa klo 16 joogatunnin alkua odotellen.