Day 5

Olin päättänyt pyhittää ensimmäisen kokonaise päivän kaupungin nähtävyyksien kiertelyyn ja ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Harvard.

Hujautin toiselle puolen kaupunkia metrolla ja kiertelin hieman omatoimisesti aluetta. Harvard Square ja muutenkin Cambridgen alue on kaunista seutua, paljon punatiilisia rakennuksia, jotka tuntuvat olevan Bostonin tunnusmerkki.

Olin etsinyt tietoa Harvardista etukäteen ja tiesin, että siellä järjestetään ilmaisia opastettuja kierroksia, joten mielelläni lähdin mukaan kuuntelemaan alueesta, Harvardin historiasta ja nykypäivästä.

Oppaamme ja Harvard Yard

Ydin eli Harvard Yard

Asuntoloista kuulimme mm. seuraavan hauskan jutun. Sisällissodan aikana Bostonissa olleet pohjoisvaltioiden sotilaat majoittuivat mm. muutamaan Harvadin asuntolaan. Heillä alkoi olla ammukset lopussa, joten he päätyivät sulattamaan yhden asuntolan kaikki ovennupit ammuksiksi. Loppujen lopuksi sodan päätyttyä Harvard halusi ovennuppinsa takaisin ja päätti haastaa Yhdysvallat oikeuteen. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Yhdysvaltojen valtio on haastettu oikeuteen, ja vieläpä voitokkaasti.

 Yksi ensimmäisen vuoden opiskelijoiden asuntoloista

 Widener, yksi monista kirjastoista

Harry Elkins Widener Libraryn rakentamisen taustalla on myös mielenkiintoinen tarina. Sen rakentamiseen antoi rahat (3,5 miljoonaa dollaria) Harvardissa opiskelleen Harryn äiti, Eleanor Elkins, joka halusi muistaa Titanicin haaksirikossa kadonnutta poikaansa, joka kirjahulluna oli päättänyt pelastusveneeseen kiivetessään palata vielä hakemaan juuri hankkimaansa arvokasta kirjaa, jonka oli unohtanut hyttiin. Sille tielle jäi poika, ja legendan mukaan Eleanor halusi lahjoituksen myötä myös estää muita opiskelijoita kokemasta samaa kohtaloa kuin poikansa, joten siitä lähtien kaikkien opiskelijoiden olisi suoritettava uimakoe valmistumisen ehdoksi. Ilmeisesti 1920-luvulla uimakokeita järjestettiinkin, mutta ne eivät liittyneet Harryyn, eikä niitä enää järjestetä.

Yours truly ja herra Harvard

Harvard on perustettu vuonna 1636, joten sen alueella on paljon vanhoja rakennuksia ja Harvard on halunnut säilyttää alueen alkuperäisilmeen. Ainakin teoriassa. Kaupunki halusi rakentaa paloaseman Harvard Yardin läheisyyteen ja saikin yliopistolta siihen tarkoituksen tontin mutta samalla myös vaatimuksen siitä, että paloaseman tulee sulautua ympäristöönsä eikä modernia rakennusta tontille saa rakentaa. Vasta kolmas piirrustuskierros hyväksyttiin, vaikka kaupunki kovasti nurisikin kallista rakennusta vastaan. Paloasema on upea ilmestys, mutta vielä hauskempaa on tien toiselle puolelle muutaman vuoden kuluttua rakennettu Harvadin tiedekeskus, joka on moderni betonilaatikko.

Harvardin jälkeen päätin ottaa jalat alle lähteä kävellen Cambridgen läpi kohti Bostonin keskustaa ja italialaista kaupunginosaa North Endiä. Matkalla kuljin myös MIT-yliopiston ohitse. MIT on ulkomuodoltaan täysin Harvardin vastakohta eli lasia, modernia muotokieltä ja arkkitehtonisia ratkaisuja.

Longfellow'n sillalta oli upeat näkymät Charles-joelle ja sen yli kaupunkiin kohti Black Bayn ja Beackon Hillin alueita.

Pujottelin katuja pitkin kohti North Endiä. Boston on yllättävän mäkinen, olin kuvitellut sen melko tasaiseksi joen suistoalueeksi, mutta väärässäpä olin.

Myös kuuluisa Freedom Trail osui matkani varrelle ajoittain ja seurailin sitä aina sopivissa väleissä.

Sodassa menehtyineitä muistettiin monissa paikoissa, alla erään kirkon pihalla ollut teos.

North Endistä kuljeskelin kaupungin halki kohti Boston Common -puistoa, jonka lävitse kuljin kohti kaikkien Frasier-fanien pyhiinvaelluskohdetta, Cheers-baaria. Piipahdin sisällä, mutten jäänyt muiden turistien joukkoon.

Matkaa kertyi kaikenkaikkiaan päivän aikana ainakin 15 kilometrejä ja kävellen kului 9 h. Asunnolle saapuikin melko uupunut tyyppi ja uni maittoi hyvin.