Jäähyväiset Oxfordille

Viimeinen viikko meni samalla nopeasti että hitaasti. Nyt on sunnuntai-ilta, huomenna lähden Oxfodista ja starttaan Amerikan reissaamiseni. Palasin juuri viimeiseltä kävelyltä pitkin Oxfordia, oli hieman haikeaa kuljeskella ja nähdä viimeistä kertaa jo tutuiksi tulleita paikkoja.

Viikko oli yliopiston koeviikko eli finals week, joten minulla ei ollut tavallisia luentoja ja kaikilla oli kova kiire ja stressi omien viimeisten kokeiden ja esseepalautusten kanssa. Perjantaina vapaaehtoiset halukkaat kokoontuivat vielä yhteen oppimaan hieman lisää aikasarja-analyyseistä ja käyttäytymisanalyysistä. Kokoonnuimme pieneen paikalliseen kuppilaan, jonne professorimme Kate oli järjestänyt pientä syötävää ja baari oli tietenkin auki. Mikäpä parempi tapa uppoutua vielä hetkeksi opiskelemaan kuin kylmä siideri ja pientä syötävää.

Kate

Perjantaina pääsin myös kaverini kanssa käymään Sardis-järvellä, joka on suurehko järvi noin puolen tunnin ajomatkan päässä. Ukkoskuurot kuitenkin yllättivät ja sää oli hieman sateinen. Järvi tuli kuitenkin nähtyä ja todistusaineisto kuvattua.

Viikonlopun sää oli loistava, lämmin ja aurinkoinen. Lauantaiaamun juoksulenkin jälkeen olin sopinut tapaavani muutamia kavereita baseball-ottelun merkeissä. Perjantaisten ukkoskuurojen vuoksi edellispäivän peli oli peruttu ja joukkue pelasi lauantaina kaksi ottelua. Jaksoimme katsoa niistä ensimmäisen. Sinänsä mielenkiintoista kun pääsi jyvälle säännöistä, mutta melko hidastempoista ja päätimme, ettei toinen ottelu ole sen väärti.

Nälkä alkoi kuitenkin kurnia mahassa ja päättäjäisviikonlopun vuoksi kaupungin jokainen ravintola olisi täynnä juhlivia perheitä ja ystäväporukoita, joten päädyimme siirtymään kaupan kautta Abbyn ja Chrisin luokse grillaamaan. Loistoidea. Ilta meni rennosti ruokaa laitellen, keskustellen ja pimeän tultua sytytimme vielä tulen takapihan pation tulisijaan.

Sunnuntain ohjelmassa oli pakkausta, siivousta ja tutkimusryhmän päättäjäisjuhlat Kellyn kotona. Porukkaa oli paikalla mukavasti, ruoka oli maukasta ja totta kai juhlaan kuului myös virallinen seremonia. Huumorilla höystettynä. Kelly ja Kate jakoivat harjoitteluun lähteville opiskelijoille muistot pienen puheen kera ja tohtoriksi juuri valmistunutta muistettiin myös. Itsekin sain diplomin "honorary labbie", mistä olen kovin ylpeä. Kehyksiin ja työhuoneen seinälle.

Näiden ihmisten parissa oli hienoa viettää muutama kuukausi. Upea nähdä, miten kovasti Kelly ja Kate välittävät opiskelijoistaan, haluavat nähdä heidän kehittyvän ja saavuttavan potentiaalinsa, tukevan ja kunnioittavan toisiaan. Välittämisen ilmapiiriin oli helppo tulla.

Tällä viikolla olen myös nähnyt viimeistä kertaa tutuksi tulleita ihmisiä. Aina ei edes tajunnut, että enää ei nähdä ja hyvästitkin unohtui heittää. Toivottavasti näen näitä ihmisiä vielä uudelleen, joskus, jossain. Ja parasta on, että on olemassa ihmisiä, joille sanoa heihei.