Day 1 and 2

Amerikanvalloituksen ensimmäinen päivä oli lähinnä pitkä ajomatka Oxfordista kohti Alabamaa ja Fairhopea, jossa sukulaiseni Bob asustelee heilansa Bettyn kanssa. Vuokrasin auton Oxfordista, ahtauduin kaikkinen kapsäkkeineni siihen ja lähdin köröttelemään etelään kohti Mobilen lahtea. Automaattivaihteisella autolla ajaminen sujui jo paremmin kuin muutama kuukausi sitten ja oli mukava kun autoa tankatessakin jo tiesi miten  homma hoituu.

Auton jätin vuokraamoketjun paikalliseen toimistoon ja siirsiin kamppeeni Bobin autoon. Hurautimme porukalla syömään pienen ajomatkan päässä sijaitsevaan Felix's Fish Camp -ravintolaan, jossa maistoin ensimmäistä kertaa elämässäni ostereita. Maustekastikkeen ja piparjuuren kanssa eivät juuri itselleen maistuneet, ilman niitä maku oli mieto ja kalainen, rakenne limainen, muttei läheskään niin sitkeä kuin olin kuvitellut.

Pitkän päivän jälkeen olin nopeasti valmis unille ja olimme sopineet, että seuraavana aamuna lähdemme kohti Meksikonlahtea ja valkoisia hiekkarantoja. Heräsin virkeänä vähän ennen seitsemään ja piipahdin aamulenkillä Mobilenlahden rannalla. Maisema oli henkeäsalpaavan kaunis, tai sitten henkeä salpasi juokseminen.

Aamiaiselle menimme periamerikkalaiseen dineriin, jossa munakkaan lisäksi päädyin etelävaltiolaiseen perinneruokaan eli grits-maissipuuroon, jota olen aiemminkin maistellut hyvällä ruokahalulla. Aamiaisen jälkeen piipahdimme Bobin trailer-asunnolle, jonka pihalla kasvoi mm. viikunapuita. Miten upeaa olisikin aamulla vain kävellä pihalle ja poimia puusta tuoreita viikunoita aamiaiselle?

Koristelua

Matka jatkui noni tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaa Gulf Shoren kaupunkia. Pysähdyimme lounaalle ja ihmettelemään rannalle pystytettävää festivaalialuetta. Työmiehet olivat jo kovasti istuttamassa palmuja festaria varten ja huomasimme, että Volvolla oli aivan oma koneensa palmunistutuskuoppien kaivamista varten.

Rantaelämää lähdimme viettämään kuitenkin lähistöllä sijaitsevalle rauhallisemmalle rannalle. Meksikonlahteen oli päästävä heittämään talviturkki eikä vesi edes ollut erityisen kylmää. Hiekka oli upea valkoista ja vietimme muutaman rennon tunnin istuskellen rannalla, jutellen ja lueskellen. Kuumuus ei haitannut, koska mereltä puhalsi virkistävä tuuli.

Sinne se lopulta upposi

Iltapäivästä lähdimme ajamaan takaisin kohti Fairhopea, jota ennen pistäydyimme pienessä Foleyn kaupungissa, jossa kävimme nautimassa raikkaat key lime -pirtelöt vanhaan apteekkiin rakennetussa kahvila-kaupassa.

 Betty, Bob ja lounas

Bobin ja Bettyn luokse päästyämme olimme melko uupuneita, joten istahdimme vain sohvalle katsomaan elokuvaa. Bettyn kotitalo on ihana pienennäköinen mökki, sisältä kaksikerroksinen talo on kuitenkin tilava ja aivan valloittava muutenkin.

Keskustelimme Bobin ja Bettyn kanssa paljon mm. ihmisten erilaisista tavoista. Täällä etelässä on hyvin tyypillistä, että tuntemattomat tervehtivät toisiaan ja juttelemaankin jäädään helposti. Itselleni siinä on ollut totuttelemista kun koti-Suomessa helposti tulee katseltua omia kengänkärkiä ja joskus ehkä jopa puhekumppanin kenkien suuntaan. Täällä ihmiset myös avoimesti sanovat mukavia asioita toisilleen, esim. itse sain yhden päivän aikana neljältä eri ihmiseltä kehuja hauskoista liehuhousuistani. Melkoisen hämmentävää suomalaiselle.