Beale St. Music Festival ja Memphis

Lauantaina kääntyi auton nokka kohti Memphisiä ja päivää Beale Street Music Festival -tapahtumassa. Olin ostanut lipun vain lauantaille, mutta muu porukka oli jatkamassa musiikki-ilottelua vielä sunnuntaina, jolloin ajatuksenani oli tutustua kaupunkiin.

Ennen festareita pysähdyimme lounastamaan pieneen vietnamilaispaikkaan, jonka erikoisuus oli pho-keitto. Hyvin upposi ja lämmin ruoka teki hyvää. Ja samalla tuli aukaistua elämäni ensimmäinen onnenkeksi, joka lupasi mainetta ja maallista mammonaa. En valita.

Piipahdimme hotellilla jättämässä tavarat sekä vaihtamassa festarivarustuksen päälle ennen suuntaamista kohti  Tom Lee -puistoa, jossa tapahtuma järjestettiin. Perjantaina oli jo satanut melkoisesti, ja oletuksena oli, että festivaalikansa olisi tarponut puiston jo melko mutaiseksi. Emme olleet väärässä.

 Mutaa!

Koko festivaalialue oli yksi valtaisa mutalätäkkö, joten kumppareille tuli käyttöä. Aivan kaikki eivät olleet ajatelleet varustusta etukäteen ja festarikansasta osa vaelsi sandaaleissa, osa lenkkareissa ja näkyipä muutamat korolliset (entiset) mokkasaappaatkin. Hankalinta oli silloin kun muta imaisi jalan, jonka saaminen irti oli hankalaa ihmisten töniessä ympärillä. Mutta kaatumisten määrä kuitenkin pyöreä nolla!

Port-a-potties

Sade alkoi kun kävelimme Beale Streetiä pitkin kohti puistoa, ja kylmä viima puhalsi Mississippi-joelta. Hyvä alku. Mukavan porukan kanssa kylmä ja sateinen festivaalipäivä, -ilta ja -yö kuitenkin sujuivat hyvässä hengessä ja iloisissa tunnelmissa. Minut pelasti villasukka + kumppari -kombon lisäksi hanskat, hattu ja lasten keltainen sadetakki. Sää oli lopulta jotain +10 ja +3 väliltä, iltaa kohtin viilentyen. Sade onneksi loppui eikä lupailtua koko illan kaatosadetta näkynyt, vaan aurinkokin pilkahti kun Patti Smith sen taikoi keikkansa aikana esiin.

Patti Smithin lisäksi kuunneltua tuli kuunneltua Heartless Bastardsin, The Black Keysin, Big Boin ja The Rootsin keikat. Tarkoitus oli piipahtaa myös katsastamassa ZZ Top ennen iltamme päättänyttä Rootsia, mutta partaveikot eivät aloittaneet aikataulunsa mukaisesti ja päädyimme skippamaan heidät.

Vihdoin ja viimein pääsin maistamaan bataattiranskalaisia. Ja en halua enää palata tavallisiin.

Sunnuntaina alkuperäinen tarkoitukseni oli siis kierrellä pitkin Memphisiä, kunnes muut palaisivat festareilta ja koittaisi matka takaisin Oxfordiin. Olin etukäteen miettinyt, mitä tekisin varsinkin illan aikana, koska moni paikka ei olisi auki. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat ja porukan naispuoliset päättivät jättää sunnuntain välistä ja lähteä aiemmin takaisin. Miehet siirtyivät iltapäivällä takaisin kohti festavaalialuetta. Sitä ennen kävimme porukalla brunssilla, ja me naiset lähdimme viettämään iltapäivää vielä elokuviin ennen lähtöä takaisin.

Sunnuntai sujui siis rennoissa tunnelmissa ja vaikka Memphis jäi näkemättä, niin ainakin tämä väsynyt reissaaja oli melko tyytyväinen aikaisesta paluusta takaisin.